Blogi puksuttaa eteenpäin kolmen nuken voimalla... Katan, Mangon ja Iiriksen omistaja ärsyyntyy joskus tietokoneeseensa niin paljon, että postauksen tekeminen tyssää siihen. Heh... Tervetuloa lukemaan!

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Tiput koreissani kuljen




Hei taas!
Ja hyvää pääsiäistä sekä pääsiäislomaa!

Taidan ehtiä vähintään tämän postauksen nyt pääsiäisenä postata. Ja tänään muuten tuli hirveästi pääsiäisaiheisia kuvausideoita, mutta valitettavasti en ole niin taitava kuvaamaan, että lopputuloksesta tulisi edes lähellekään niin siisti, kuin mitä haluaisin.
Joka tapauksessa rakentelin jonkinlaista taustaa ja jopa muokkasin kuvat. Olkaa ylpeitä, että saatte näin paljon vaivannäköä vaatineen postauksen... (Kuvat otettu puhelimella, koska ei aina jaksa ottaa kunnon kameraa esiin... Ja ai niin, kuvia painamalla kuvat näkyvät tarkempina)
Eli päästän teidät nyt kuviin:

Kata: Onpa herkullisii munii
Kata: Söiskö niitä...
Kata: Olisko... nämä niitä kultaisen hanhen tipuja?

💚💚💛💚💚

Katalla on tosiaan Nana chanin stock korvat ja häntä. Nuo kuvat ovat omasta mielestäni ihanan värikkäitä. Passeleita pääsiäiskuvia. 
Seuraavaksi vähän synkempiä kuvia surkeilla ihan hyvillä muokkaustaidoillani ylidramatisoituina. Ja erittäin randomia tekstiä, koska edelliseen postaukseen oli kiva kirjoittaa sellaista.

Sorjat punaiset siivet joiden sulat ovat terävämmät, kuin yksikään veitsi.
Siipien omistaja nukkuu syvää unta tummanpunaisessa valtakunnassaan.
Vaaleat hiukset ja vaatteet kertovat, että tyttö on nukkunut ikuisuuden.
Mutta ikuisuus ei ole kadottanut tämän pientä sykkivää sydäntä ja vahvaa mieltä.
Nouseminen jaloille on raskasta, kun on maannut kauan pohjalla.
Mutta se ei estä siipiä halkomasta ilmaa, yrittäessään nousta taivaalle, missä muutkin siivekkäät lentelevät.
Ilo saapuu sisälle koputtamatta oveen. Tytön siivet hohkaavat kylmää, kun auringon värit lähestyvät.
Lopulta rauha valtaa tytön. Siivet katoavat.
Hän ottaa ilon vastaan ja vihdoinkin suupielissä näkyy aito hymy.

💛💛❤💛💛

Siinä se sitten oli. Ja oli muuten mukava tehdä tämä postaus. Koittakaahan selvitä pääsiäislomasta ja syökää vähäsen suklaatakin. Se on älyttömän hyvää :D Minä yritän kommentoida joihinkin blogeihin, koska valitettavan usein en kommentoi. Ja sitten, kun kommentoin niin olen ihan ruosteessa kirjoittamisessa. Heh...

Heippa!

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Se Kysymyspostaus


Ööh… Ei viimepostauksesta nyt niiin kauan aikaa ole.


Tällä hetkellä kylläkin tuntuu, että kaikesta nukkeihin liittyvästä on vähintään tuhat valovuotta...
Olenhan minä ottanut tavoitteekseni lukea kaikki Annikan superihanat kuvatarinat, josta taas saan inspiraatiota tehdä omaa kuvatarinaa, mutta... En ehdi.

Niin. En ehdi...

Tämä etäkoulu syö aikaani ja sitten täytyy totta kai pitää suhteet lähipiiriin vahvoina. Eli tuntuu, että minulla ei ehdi sitten millään tulla tylsää. 

Mutta ei se haittaa kai niin paljon. Nythän väsäsin kysymyspostausta jossa Kata vastaa yhden ainokaisen kommentoijan kysymyksiin... Kiitti Paju. En tule lähiaikoina tallaista postausta tekemään, koska eihän minulla ole lukijoita... Kata: "Hyvä huomio!" Minä: "Hiljaa!!"

Kata: Okei... Hei vaan.
Minä: Ensimmäisenä Paju kysyy mikä on sun lempiväri?

Kata: … *ottaa ison harppauksen kuvaruudun ulkopuolelle*
Minä: Mehän sovittiin... Et lähde ennen kun kysymykset on loppu.

Minä: Ole nyt kiltti...
Kata: No, joo joo.

Kata: Etteköhän te näe lempparivärini ihan selkeästi vaatteista. Ja entä se minun entinen peruukkini sitten...

Minä: Toinen kysymys olisi, että millaisen lemmikin haluaisit?
Kata: Hmm... En mitään, eihän minulla ole mitään koskaan ollutkaan.

Minä: Entä Kerttuli sitten? Eikö se ole- 
Kata: Pehmolelu tohveliaivo! Ja kyllähän se haamukissa olisi aika kiva. 
Minä: Mitä?! 
Kata: Haamukissa. Miksi katsot minua niin kummasti? 
Minä: Äh... Unohda

Minä: Millainen olet luonteeltasi?
Kata: *syvä hiljaisuus* Söpö?
Minä: Luonteenpiirre. Oletko iloinen, rohkea, kannustava jne.
Kata: No en ole...
Minä: Siirrytäänpä suoraan viimeiseen kysymykseen: mikä olisi sun lempparijäätelö?

Kata: Suklaajätski. *häipyy paikalta*
Minä: Kata... Et olisi voinut yhtään aikaisemmin lähteä.

Kerttuli: Oikeasti… Sifiiru, Kata ei olisi edes halunnut tulla kuulusteltavaksi, mutta minä suostuttelin hänet.
Minä: Niinpä niin.

💙-----💙

Joo... Kuvausympäristöni on varsin tylsä. Anteeksi siitä. Ulkokuvia en nyt ole ottanut joten nauttikaahan vielä sisäkuvista.

Maailma on maalattu kolmella värillä...
Mustalla,
Valkoisella
Ja niiden sekoituksella, harmaalla
Joku huomasi myöhemmin, kuinka köyhiä sen maalauksen värit olivat. Hän loi kirjavia värejä maailmaan tuomaan iloa.
Mutta pohjalla ovat yhä ne synkät värit. Pinta näyttää kuitenkin kauniimmalta.
Sehän on tärkeintä?

*****
Tässä on tämä postaus. Kiva, jos piditte 🙋😺