Supernopea postaus täynnä metsäkauriita...

Ihan nopeasti laitan kuvia ennen postauksen varsinaista aihetta.

Ja kaikki on aika samantyylisiä, koska asento vaihtui oikeastaan vain kerran...

Sain tuon metsäkauriin joululahjaksi :)

("Joulukoriste. Tämä ei ole lelu." Joo...)

Joululahjasta kauriinsiltana erääseen toiseen mieluiseen joululahjaan.

Eli sain lahjakortin Kilalaan!

Tänään sitten uskaltauduttiin menemään edes vilkuilemaan Kilalan sivustoa.

Obitsuhan sieltä on ihan pakko mennä tilaamaan. Kilalassa  muuten on nyt aika paljon kaikkea uutta tai siis hyvät valikoimat.

Toivottavasti kaikilla oli eilen mukavaa. Minä ainakin luin yhdeltä istumalta yhden joululahjakirjoistani. Kukaan ei sitten sano, että minulla olisi myös kirjaston kirjoja luettavana...

Seuraava postaus tulee ehkä obitsun laittamisesta joskus... tai sitten uutenavuotena. Ei sitä koskaan tiedä.

Ajattelin värkätä Katalle vaatteita (esim. farkut), että tietääkö kukaan miten hyvin stock keholle tehdyt vaatteet sopivat obitsulle?

Heippa😺

Miksi herätät kesken unieni Joulu?

Miltä tuntuu? Onko ympärilläsi hirveä vilinä ja vilske? Vaikka saat viettää tänään yhtä upeimmista päivistä. Tänään on joulu. Jouluaatto, joka ahdistaa kaikkia jollain tavalla. Ennen tätä päivää on pitänyt miettiä lahjoja ja juhlajärjestelyjä. Ennen tätä päivää on pitänyt miettiä sitäkin, että missä joulun voisi viettää. Minä itse vietän jouluni kotona. En ulkomailla, hotellissa tai jossain muualla.

Hmm... Kotona joulun viettäminen. Perheen kanssa. Availlen joululahjoja. Syöden jouluruokaa.

Minullahan on unelmajoulu. Sellainen loistava tähtönen, joka valaisee talven pimeydessä.

Toivottavasti kaikilla muillakin olisi...

Tässä kuvasin pari päivää sitten jonkinlaisen joulukuvatarinan. Joten päästän teidät nyt lukemaan :D

Kt. Jospa kertoisit, missä hän on?

Kata: *Puhuu unissaan* Taas olen yksin...

Kata: *Puhuu vieläkin unissaan* Kukaan ei huomaa...

Kata: *Herää hätkähtäen* Mitä? Kuka siellä?

Kata: Ai, sinähän se vain olit... *Huokaisee helpotuksesta*

Kerttuli: *Salaperäisesti* Minun on kerrottava sinulle yksi asia.

Kerttuli: Tänään on erityinen päivä, Kata. Sinun on löydettävä Herra Tonttu.

Kata: Mitä???

Kerttuli: *Häviää Katan vierestä*

Kata: Hei! Mitä minun pitää tehdä?

Kata: Ehkä Rouva Jouluhiiri tietäisi, missä Herra Tonttu majailee...

Kata: Voisitko millään  kertoa, missä Herra Tonttu on nyt?

Rouva Jouluhiiri: Kertoisin, jos tietäisin kultapieni, mutta en ole varma, missä hän tänä jouluna asustaa. Ehkä Herra Jouluhiiri tietäisi, hänhän on aina perillä asioista.

Kata: *Kävelee varmoin askelin Herra Jouluhiiren luokse* Toivottavasti hän tietää

Kata: Olisiko sinulla aavistustakaan Herra Tontun sijainnista?

Herra Jouluhiiri: Sinulla taitaa olla kova luotto minuun... Mutta en pysty auttamaan. Mutta... Yleensä tontut tietävät toistensa olemisista. Voisit kokeilla kysyä Viikari Tontulta ja Neiti Tontulta.

Kata: *Huokaisee raskaasti.* En taida ikinä löytää itse Herra Tonttua.

Kata: Satutteko tietämään, missä Herra Tonttu on?

Neiti Tonttu: Oletpa sinä hupsu... Miksi kysyt?

Viikari Tonttu: *Puhuu Neiti Tontun päälle* Hänhän on Joulukuusessa. 

Neiti Tonttu: Niin on... Hänen etsimisensä on aina raskasta. Mutta palkitsevaa...

Kata: Siis... Kiitos. *Jättää Tontut puhumaan keskenään*

Kata: Onpa vaivalloista kiivetä kuusessa... Ja en vieläkään ole löytänyt Herra Tonttua.

Kata: *Hämmästynein silmin* Tuo... Tuossahan Herra Tonttu kai on.

Herra Tonttu: Tässähän minä olen. Oliko etsimiseni mukavaa?

Kata: *Miettii vaivalloista retkeään* Öh… Kaikki olivat tosi mukavia minulle.

Herra Tonttu: Olet törmännyt Joulun henkeen. Jouluna kaikki ovat mukavia kaikille, Kata.

*Katan eteen ilmestyy suklaalevy*

Herra Tonttu: Tässä sinulle lahja. Olet ansainnut sen.

Kata: Vau. Kiitos... Tämähän on, kuin unta...

Kata: ...Tämä on, kuin unta...

Kata: *Herää* Tämä... olikin unta. Se kaikki oli unta?

Kata: *Huomaa suklaalevyn* Aika todellista unta...

💝----------------------------------💝

Hyvää joulua teille kaikille! Kertokaa, miten kuvatarina onnistui. Ehkä en ole mikään mestarikuvaaja, mutta aika hyvä tästä tuli. En ole varma mihin suuntaan Katan luonne tästä suuntautuu...

Kiitos, kun luit <3

Lopuksi ihan pakko laittaa huonolaatuiset puhelinkuvat...

Olet punainen, olet letitetty, olet leppäkerttu...

Pullip innostukseni on päättänyt hypätä korkeuksiin kokeiden keskellä. Eli toisin sanoen puuhaan jotain Katalle, kun ehkä pitäisi lukea kokeisiin... Kyllähän minä olenkin kokeisiin lukenut ja selvinnytkin niistä tosi hyvin. Nyt kokeet on ohi ja pääsee kirjoittamaan postausta. Jee!

Vihdoinkin koulupäivä loppuu ennen auringon mailleen menoa. Pääsin siis viimein myös kuvaamaan Kataa.

Olen taiteillut Katalle peruukkia, koska stock peruukki alkoi hieman häiritä omaa silmääni. Olisin tietenkin voinut ostaakin peruukin jostain, mutta tämä väliaikaisratkaisu saa kelvata jonkin aikaa. En siis ole missään vaiheessa halunnut Katalle punaista tukkapehkoa, mutta tuokin näyttää aika söpöltä.

Tässä kt. tyyliin, kun Kata saa tekemäni peruukin.

Kata: Nukuin ihan rauhassa Kerttuli sylissäni. En välittänyt omistajastani hänen virkatessa varmaan uutta pipoani.

Kata: Jos olisin tiennyt, mitä hän aikoisi tehdä, olisin mennyt piiloon hänen vaatehuoneeseensa. Sieltä kukaan ei olisi löytänyt minua.

Kata: Yhtäkkiä hän alkoi riistää peruukkiani. En ollut vielä valmis luopumaan siitä!


Kata: Jouduin käyttämään pipoani jopa sisällä, etteivät muut nuket nauraisi katketakseen. Kai olen sitten niin hauskan näköinen kaljuna...


Kata: Nytkö tämä sitten on valmis?


Kata: Miksi tuo on punainen... Ja näyttää vain pipolta, jossa on tosi monta langanpätkää.



Kata: En pidä tästä!

...Sitten sain tietää, että peruukki piti vielä harjata karstalla...


Kata: Ihanan pehmeä!💖 Mutta onko tämän ihan pakko olla kokonaan punainen...

💥¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨💥

Joo... Kata näyttää pikkupeikolta tuon tuuhean peruukkinsa ansiosta.
Ja sitten niihin tänään ottamiini kuviin. Tuossa kuvien lomassa on erään runoni sanat.

Syysvarpunen


Syksyn ruskan aikaan

elämä alkoi...

...Ajatukset kuin linnuntaivaan
Silmät ne taikoi...


...Pysyi varjoissa
mielen lumossa...


...Mutta kahleet maan
sai joskus miltei luovuttamaan...


...Jatkoi matkaansa syysvarpunen
läpi tuulten riepottelevien...


...Ei luovuttanut koskaan
Jatkoi matkaansa vaan...


...Joskus sydämen petollisuus
sen sietämätön itsekkyys...


...Mursi kahleensa
jätti muut ansoihinsa...


...Tuo syysvarpunen 
teki muurin itselleen
Antoi kuvasen koko palapeliin...


...Tarina siis jatkukoon
Mutta miten?
Sen tulevaisuus tuokoon
tänhetkinen syysvarpunen

************************************

Jaa... Nuo kuvat ovat ehkä vähän sekalaisessa järjestyksessä. Eivätkä liioin hyvälaatuisiakaan.
Tuommoisen punaisen mekon päädyin tekemään Katalle jouluksi.

Nyt olisi tämä postaus käymässä loppuun. Olisi kyllä kiva tietää millaisen postauksen tekisin jouluksi. Laittakaapa kommentteihin ehdotuksia. Tietty saa kertoa myös, mikä kuvista oli suosikkisi.

Hyvää kohta alkavaa joululomaa kaikille!🎔