Blogi puksuttaa eteenpäin kolmen nuken voimalla... Katan, Mangon ja Iiriksen omistaja ärsyyntyy joskus tietokoneeseensa niin paljon, että postauksen tekeminen tyssää siihen. Heh... Tervetuloa lukemaan!

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Vuosi takana, vuosia edessä



En ole varma mistä olisi parasta aloittaa...

Jos jatkaisi hetken viime postauksessa aloitettua aihetta:
Instassa on hauskaa ja yksinkertaista. Silti ei tarvitse huolehtia ettenkö kirjoittelisi tänne entiseen tapaan. Blogit on ihania <3
Kiva muuten huomata, että seuraajia on tullut enemmän, kuin ikinä olisin osannut kuvitellakaan. Täällä kun lukijoita on numeroista kaunein eli nolla. Tiedän, että anonyymit kuljeskelee blogissani... 8)

Ja sitten oikeaan asiaan:
Täältä pystyy myös näkemään kehitystäni niin kirjoittamisen, kuin kuvaamisen osalta. Tietenkin olen vielä keskiverto, mutta tiesittehän, että...
Kata täyttää tänään yhden vuoden!
Jep, ja sen kunniaksi katsellaan Katan ensimmäinen vuosi:
Olin käynyt Helsingissä Kilalassa ennakkotilaamassa Pullip Nana-chanin ja sain nuken käsiini 18.7.2019. (tietenkin ennen sitä olin katsellut lukemattomat kerrat pullip blogeja ja pullip malleja)
Suuret ihastuttavat silmät ja jättipää saivat minut ylipäätään kiinnostumaan kyseisistä nukeista. Ja ensimmäistä kertaa ajattelin nukkejani enemmän harrastus/keräily tarkoitukseen, kuin leikkimiseen.
Kysymys kuuluu: Mistä sain tietää pullipeista?
Katselin YouTubea kyllästyneenä ja törmäsin Rakkaatnukkeni videoon. Sitten aloin etsimään lisää tietoa pullipeista, joten pitäisi kai kiittää Retiisiä...
Kun sain pullipin käsiini otin puhelimellani, joka oli silloin aika surkea, kuvia ja muokkasin niitä. Aika yksinkertaisia, mutta ehkä juuri siksi onnistuneita.
Keksin pullipilleni nimeksi Kata.
Syyslomalla aloitin blogin pitämisen.
Sain tehtyä ensimmäisen kuvatarinani... Ehkä olen kehittynyt...
Otin kuvia joita en muista julkaisseeni.
Syntymäpäivänäni puin Katan vaatteisiin, jotka eivät tosiaankaan sopineet Katan tyyliin. Mutta halusin edes kerran nähdä Katan suloisissa vaatteissa...
Tämä kuva on oikeasti hieno, mutta jäi julkaisematta.
Itsenäisyyspäivänä tein postauksen.
Muistaakohan kukaan kasvihuonekuvia?
Ja sitten eräänä päivänä Katasta tuli punapää. 
Rakastan tuota lookkia vieläkin <3
Joulukuvatarinani oli siihen mennessä parhain kuvatarinani ja juonessa oli kerrankin järkeä. Tuo kohta, jossa Kata kiipeää joulukuusessa on söpö💖
Sitten se odotettu joululahja tuli: lahjakortti Kilalaan…
En saanut obitsua vaihdettua, koska tyhmä kaulatappi. Olen vakaasti päättänyt, että seuraava obitsuni on sitä vanhempaa mallia, koska silloin voin luottaa tutoriaaleihin. (Ja kädet tuntuvat hieman jäykiltä, mutta en tiedä onko vanhemmissa taipuvammat)
Kuva kuvatarinasta taas, mutta en tiedä pidänkö siitä vai en.
Kuvaussessioita tuli tehtyä monissakin paikoissa.
Virallinen ensimmäinen kuva uudella puhelimellani.
Ehdin tosiaan yrittää ottaa obitsunkin kanssa kuvia, vaikka se oli kaulasta ihan mäsänä...
Maaliskuussa 2020 kyllästyin punaiseen peruukkiin ja aloin tekemään uutta.
Ja se Katalla on vieläkin päässä😸
Sitten oli pienimuotoinen kysymyspostaus..
Aloin kokeilemaan pääsiäisenä kunnon sisäkuvausta eli laitoin kankaat seinille...
Vappuna oli hyvin pelkistetty postaus, jossa oli muutama kuva Katasta ja muista nukeistani.
Kesä oli tulossa ja olin itseasiassa hyvin innoissani, että saisin kesäisiä ulkokuvia eivätkä sormeni jäätyisi heti, kun menen ulos.
Askartelin Katalle työpöydän, joka näkyi ensimmäisessä osassa Salaisuuksien helmet kuvatarinassa.
Tein Katasta myös piirustuksen.
Kata sai tietenkin pidellä rippilahjaksi saamaani ruusua.
Omenapuu kuvat olivat ihan hienoja.
Tilasin Kilalasta toisen kerran tavaraa Katalle. Luultavasti muistatte mitä, ja jos ette niin täältä löytyy.
Kata sai chipit. Ja vihdoin Kata on melkein täydellinen.
(Enää tarvii vain uudet chipit ja peruukin ja hirveästi nukketavaraa lol)
Kata on niin ihana <3
Oon tietenkin ehtinyt ommella vaatteita Katalle aika paljonkin.
Toinen kuvatarinan osa joko sekoittaa pakkaa tai selkeyttää... En oo varma
Ja aloitin viimeinkin instagramin…

Otin ensimmäiset siimakuvani... Eka asettelin nuken asennon ja sitten laitoin siimaa ja pyysin äitiä pitämään niistä kiinni. Lopuksi muokkasin kuvaa, mutta en muokannut siimoja pois, koska enhän minä tiedä miten se tehdään...
Tein paitoja Katalle. Vanhoista sukistani...
Sitten päästään tähän päivään. Kata on vuoden vanha. Olen todella tyytyväinen, että aloitin nukkeilun. Katasta on ollut paljon iloa💓
Joten hyvää syntymäpäivää Kata!
***
Kaikki kuvat eivät tietenkään ole aikajärjestyksessä ihan täydellisesti, mutta toivottavasti piditte.
Heippa!🙋