Jotain kuvatarinaa...

Tuossa on aamulla piirtämäni kuva Katasta. Hieman luonnollisemmat mittasuhteet piirustukseni Katalla on, jos vertaa, vaikka alempaan kuvaan.

Mutta niin... Otsikosta varmaan huomasitte, että olen yrittänyt tehdä kuvatarinaa.

Vaikka ulkona on silmiä hivelevä lumipeite maassa, kuvat on otettu sisällä. Miksi? Koska minullapa sattuu olemaan kurkku kipeänä. En mielelläni pahentaisi sitä menemällä ulos kuvailemaan.

Mutta siirtykääpä Kuvatarinan kimppuun:

Kt. Yksinäisyys on paras ystäväni

*Kävelee*

*Huokaisee syvään*

Kata: Tämä ei käy päinsä.

Kata: Olen koko ajan yksin. Muut nuket eivät ole huomaavinakaan           minua.

Kata: Katso nyt tuonne!

Kata: Toisensa he kyllä huomaavat. Jopa toiset nukkemallitkin!

Kata: Tukevat toisiansa pahan paikan tullen...

Cleolei: Kyllä sinä pärjäät.

Kata: *Poistuen paikalta* Mikä minussa on vikana?

Kata: *Mystisesti vaatteensa vaihtaneena* Ehkä minun tarinani                kirjoitetaan yksinäiseksi. Ehkä elämääni ei vain ole tarkoitettu          ystäviä...

Kata: Joskus vain tuntuu oudolta...

...kun kaikki muut ovat niin pieniä. Niin pienet päät. Niin elottomat silmät.

Kata: *Naurahtaa katkerasti* Minähän olen ainutlaatuinen.

:3------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------<3

Mitä piditte? Kommentteja saa laittaa ihan anonyymitkin eli siitä ei pitäisi olla huolta.

Katankin luonnetta saatiin hieman esille. Yritän jossain vaiheessa lisätä nukkeprofiilinkin niin voitte sieltä käydä kurkkaamassa.

Heippa 😸🙋