Jee! Kuvatarinaa...

Huh... Kokeet on hetkeksi pois alta ja nukkeinto aika korkealla. Kuvasin tänään kuvatarinaa joten ajattelin laittaa sen sitten tänne. Minne muuallekaan. Minua vaivaa muuten se, etten millään osaa laittaa nukkeprofiilia tuohon ylhäälle↑ Äskenkin teki melkein mieli alkaa raivoamaan ihanalle tietokoneelleni... Ja muille läheisyydessä oleville ihmisille. Hups...

Kt. Nopat ennustavat niin hyvin

Kata: Kauris kuule, minusta tuntuu, että yksinäisyys muuttaa minua.

Kata: Se virtaa niin hiljaisesti sisääni, etten enää edes huomaa sitä.

Kata: Alan näkemään outoja asioita. Muistan joulunkin vielä niin elävästi. 

Kata: *Istuu teekannun päälle* Kaikki alkoivat pitää minua tärähtäneenä. Outona nukkena.

Kata: Ehkä olenkin mennyt järjiltäni. Alan olemaan niin taikauskoinen. Hmm... Ehkä pitäisi katsoa mitä ennustusnopat näyttävät.

Kata: Viimeksi nopat kertoivat, että kissat saavat nukkua lepakoilta rauhassa seuraavan yön. *Heittää nopan* Nytkin tulee varmaan jotain yhtä kummaa.

Kata: *Hämmästyy* Mitä tuo oikein meinaa?

Kata: Kun tähdet ja kuu ovat kirkkaimmillaan, haamujen luut näkevät taas valon... Mitääh!

Kata: *Kävelee hiljakseen kohti ulko-ovea* Ulkoilmanhan sanotaan rauhoittavan mieltä. Ehkä saisin elää hetken ilman kummallisuuksia.

Kata: *Katselee ympärilleen* Onpa mukavan valoisaa.

Kata: Silti hieman liian viileää. Kävely varmaan auttaisi...

Kata: *Kävelee halki lumisten teiden*

Kata: Hrr… Minulla on vieläkin kylmä. Ja outo tunne, että kohta tapahtuu jotain.

*erittäin kuollut käsi pyristelee kohti valoa*

Kata: *Katsoo kättä hetken aikaa* Olisihan minun pitänyt arvata, että juuri tänään on se päivä, kun tähdet ja kuu ovat kirkkaimmillaan.

Kata: Et ole luu. Olet muovinen XD käsi. Ennustukset eivät sitten millään ole täsmällisiä.

Kata: *Juoksee* En tule enää tänään ulos. Mihin kaikkeen outoon vielä voin törmätä ulkonakin.

**********

Joo... En osaa sanoa mitään erikoista tähän loppuun. Ei kannata ainakaan ottaa tätä tarinaa mitenkään vakavasti. Kiva, kun luit 💙