Heippa vaan!
Tuli melkein kiire alkaa tekemään postausta, kun tämä päivä sattuu olemaan vuoden viimeinen päivä... Ja tahdon tosiaan julkaista vielä 2020 vuoden puolella.
Olen tosi kiitollinen tälle vuodelle ja sille mitä kaikkea oon saanut oppia. Eihän vuosi ole ollut mistään normaaleimmasta päästä, mutta ihan kivasti on mennyt. Ensi vuosi vähän jännittää. En tiedä yhtään uskallanko edes toivoa, että ensi vuodesta tulisi rauhallinen, kiva ja onnistunut vuosi.
Ja oonhan mä kiitollinen myös tämän blogin lukijoille! Ihan super kiitollinen joka ikiselle, kuka jaksaa katsoa minun ihme nukkeilutaivaltani. <3
En ole saanut nukkeilusta sellaisia oikeita kavereita, enkä ole käynyt kertaakaan edes miiteissä, niin tämä on aika yksinäinen harrastus. Olenkohan liian nuori tai liian vanha näihin nukkepiireihin :'D joskus tuntuu vähän siltä. Sinänsä aloitin nukkeilun vain sellaisessa saumassa, ettei miittejä ole järjestetty ja kaikki muut mun ikäiset on nukkeilleet kauemmin.
Kyllähän mulle saa tulla juttelemaan instan puolella, siellä on ollut ihan kivoja keskusteluja.
Joo, mutta ihana harrastus tämä on. Ja blogit myös on ihania. Lueskelen vieläkin kaikkia vanhoja postauksia ja kuvatarinoita. Siispä tässä teille "uusi" kuvatarina:
Kt. Tarina siitä, kun Kata tapasi hedelmän
Kata: Huh... Tahdon mennä sisälle. Täällähän jäätyy!
Kata: Onneksi ei sentään ole kesä.
Kata: Silloin on niin ärsyttävän aurinkoista ja aivan liian äänekästä.
Kata: Talvella on ihanan hiljaista. Ei hyttysiä...
Kata: Rauhallista... *nauttii hiljaisuudesta*
Kata: Ääks! Kuka tuo-
???: *lähestyy varovasti uutta tuttavuutta*
Kata: Sinä... sinulla ei ole vaatteita!!
???: Onpa outo tyttö. Mitä sillä on päällään?
Kata: *hengitys pysähtyy hetkeksi*
Tuo on asiatonta! Ahdistelua!!
Öhh... Anteeksi. Kuka olet?
???: Olen Mango.
Kata: *kuvittelee hedelmää*
Kata: Epäilyttävä tyyppi...
Mistä sinä sitten tulit?
Mango: Metsästä. *toteaa ylpeänä*
Kata: Ehdottomasti epäilyttävä tyyppi...
Kata: Kuule Mango. Vien sinut kotiini ja etsin sinulle jotain vaatetta.
Ja soitan poliisille tuosta hiipparista.
Mango: Okei... *katselee kaukaisuuteen*
Kata: *repii Mangon kättä*
Mango: Joo joo. *hämmentynyt*
Kata: Tuo poika on jotenkin kummallinen...
----
Tytön vaatteet voisivat olla hyvä ajatus...
Kata: Nyt sinulla on vaatteet. Näytät hieman enemmän ihmiseltä. *yrittää olla nauramatta*
Mango: No jos se sinut tekee iloiseksi. En oikeasti edes tarvitsisi vaatteita...
Kata: Hmph... Punainen on paljon parempi. No entä lempieläimesi?
Kata: Mikä on lempivärisi?
Mango: *miettii* Oranssi.
Mango: Ööh...
Mango: Metsäkauris tai orava!!
Kata: Eipäs, kun leppäkertut ja kissat ovat parempia!
Kata: Lempikirja?
Mango: Fantasia...
Kata: *ärsyyntyy* Ei. Meistä ei voi tulla ystäviä.
Kata: Nyt menen popsimaan vaahtokarkkeja ja sinä häivyt.
Kata: Tämä saa riittää! Meissä ei ole mitään samaa. En soita poliiseille, jos lähdet nyt heti.
*työntää Mangoa kohti ulko-ovea*
Mango: *kuola ilmestyy suupielille*
Mango: Eii! Lempiherkkuni ovat juuri vaahtokarkit! Ole kiltti. Saisinko jäädä tänne edes hetkeksi?!
Kata: Minunkin... minunkin lempiherkkuni on vaahtokarkit...
Kata: Okei! Saat jäädä tänne. *meinaa kaatua*
Kata: Ahh! nämä tuoksuvat niin hyvältä. Ja niin muuten, minun nimeni on Kata.
Mango: *hymyilee*Sinä olet paras ystäväni Kata.
***
Okei... Anteeksi kuvien laadusta. Ja tämä tarinahan oli kuvattu silloin, kun lumet hädin tuskin olivat tulleet. Sillä mielellä siis, että nyt on paljon enemmän lunta, kuin silloin.
Kertokaa kommenteissa miten teidän uusivuosi meni ja onko mitään ihmeempiä suunnitelmia alkavalle vuodelle. Olisi tosi kiva tietää :D
Bongaa nukkuva villipeto😸
Kiitos, jos luit tänne asti.
Olette ihania <3
Hei, olipa hauska tarina, olis mukava kuulla miten Mangon ja Katan tarina jatkuu :)
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaMangohan jäi asustelemaan Katan luokse ja ehkä joskus saadaan nähdä jatkoa kuvatarinalle, vaikka se tällä hetkellä tuntuukin aika epätodennäköiseltä...